linnunpänttö

Eilettäin hain naapurin metsästä 140 joulukuusta. Joka vuosi määrä vain enenee, kun Sonnimies on Keskustalainen, eikä välitä, vaikka joku kieltää.


Naapurin aikoinaan ostamassa rappiotilassa oli metsittyneitä peltoja ja hakamaita, missä kuusia piisaa Minulle, Sonnimiehelle, Keskustalaiselle.

Tein myös pihalle kauniin linnunpöntön, Minä Sonnimies, Eri Mies. Sahasin noin 25cm vahvuisesta ontosta männystä pölkyn.
Sahasin päät pokasahalla kullini muotoiseksi, Minä, Sonnimies, Suurin Keskustalainen.
Varastin halpahallista reikäsahan ja porasin sillä pölkkyyn 80 mm reiän.
Siihen mahtuu tökkimään isollakin jolulla, Minäkin, Sonnimies, oksankolotkin paneva Keskustan kantava voimamies.



Kevensin ensin oloani kusemalla naapurin tontille ja sitten työnsin molon pöntön reikään.
Kyllä teki hyvää ja nauratti makeasti, nyt on molossa tikkuja. Rautalangalla sidoin pöntön sopivalle korkeudelle naapurin puuhun, siinä kelpaa käydä pökkimässä, Sonnimies, Minä, keskustalainen saan siinä vaihtelua navettaseksiinkin.


Voi "senkintojija" (Sonnimiehen sanoilla) sanottuna, tuli käyttöesine raavaalle miehelle, Minulle, Sonnimiehelle, Keskustalaiselle.
Keskellä päivää tai yötä, aivan mahtava. Olen molo kovana kuunnellut ohikulkijoiden nauruja. Naiset lyöneet oikein reisiinsä, selkäkeikkanaurua
nauraen.

Keskusta-ihmisenä Sonnimies tietää, että panohommissa pätee sama sääntö, kuin kukka/pensas-istutuksissakin,-ennemmin kolme, kuin kaksi, mieluummin viisi, kuin neljä kertaa.
Pönttö kestää kovemmankin menon.


Samoin kullin pituudessa. Ehdottomasti kaikki erimittaisia, mutta Sonnimiehellä suurin, mitattu on.. Oli asiallista tekstiä, nyt demareita vituttaa, kun innostuin tekemään tuollaisen pöntön.

Minä Sonnimies, Keskustaintellektuelli, kylän kuulu pönttönikkari.

Hyvä Keskusta, Hyvä Matti, terveisiä Annelille, Keksuta parsa.
Hohohohhahahahaaahhhhhehee