| Täällä esiintyy nimimerkki sonnimies. Hän saa jokaisen nykynaisen ja varmaan useimman miehenkin halveksunnan nimimerkkinsä perusteella. Nikillään antamaansa käsitystä itsestään asianomainen lisäksi vahvistaa puheillaan aina, kun palstalle tulee. Onko hänen mielestään kaikessa kyseessä huumori? Jos, niin huonoa on hänen huumorinsa, moukkamaisen typerää. Sellaisen huumorin kukkasena hän on ilmoittanut olevansa tyylikäs, naisten suosima herrasmies. Todella tyylikästä.
Luulen, että taustalla on tyypin ikuinen epäonni naisasioissa. Tuskin joutuminen naisen pettämäksi, sillä tuollainen tyyppi ei varmaan ole koskaan edes päässyt asemaan, jossa nainen hänet voisi pettää, vaan on ollut koko ikänsä naisten ylenkatsoma hylkiö. Sitä hän yrittää peittää nikillään ja puheillaan, mutta on niin tyhmä, ettei ymmärrä, että kaikki tuollainen toimii aivan päinvastoin. Siis vahvistaa hänestä totuuden, jonka edellä sanoin.
Sonnimies ei ole edes niitä Ilkka Kanerva-tyyppisiä ”tosimiehiä”, ei lähelläkään heitä tyyppinä. Tuollaiset ”tosimiehet” nimittäin toimivat myös käytännössä itse itsestään rakentamansa kuvan mukaisesti, yrittävät esittää ihannekuvaansa uskoen siten ajavansa omaa etuaan ja täyttävänsä kaveripiirinsä odotukset. Mutta omaa egoaan he toiminnallaan pyrkivät pönkittämään. He ovat kyllä kohteliaita naisia kohtaan, hallitsevat käytöksensä ja puheensa, eivätkä missään tapauksessa esittelisi itseään ”sonnimiehenä”, mutta eivät hekään pysty tutustumaan syvällisemmin naisiin eivätkä saa koskaan sitä täyttä tyydytystä, jota nainen voi arvostamalleen miehelle antaa. Siksi he yhä jatkavat metsästystään ja joutuvat tilanteisiin, joissa tulevat naurettaviksi.
Mutta Kanervassa kuten tuon tyyppisissä miehissä yleensä on sentään ”munaa”, kuvaannollisesti ja konkreettisesti, vähän liikaakin, ja se johtaa harkitsemattomaan toimintaan. Se ”oma muna” on tärkein, kaikki muu on sille alisteista. Ei pidä ymmärtää sananmukaisesti. Tuollainen ”tosimies” ei sentään leuhki ”saavutuksistaan”, vaan varmaan toivoo, että ne jäisivät vain hänen oman egonsa vahvistukseksi eivätkä tulisi julki. Tosimiehet ovat oikeasti vai ”tosimiehiä”. Todellinen mies ei metsästä naisia tekstiviestein eikä muuten näiltä palstoiltakaan. Hänen ei tarvitse niin tehdä, sillä hänen ympäristössään on myös oikeita naisia, jotka ovat hänestä kiinnostuneita.
Sonnimiehissä ei ole ”munaa” missään mielessä. Ei palstan sonnimiehessäkään, sillä kaikessa hän on osoittanut tasonsa niin alhaiseksi, että kukaan oikea nainen ei olisi hänen ”munastaan” – nyt voi ymmärtää myös sananmukaisesti – vähääkään kiinnostunut. Siksi hän vain leuhkii, ja joutuu senkin tekemään sen anonyymina, sillä jos hänen henkilöllisyytensä tai edes kasvonsa paljastuisivat, sen jälkeen hänen puheilleen nauraisivat naurismaan aidatkin! Sonnimiehessä täytyisi ainakin nikin jälkipuolisko laittaa sitaatteihin, kuten joku näkyy aina tekevänkin.
Mutta on olemassa myös miehiä, jotka ovat oikeasti naisten suosimia, siis naistenmiehiä. He eivät ole enempää Kanerva- kuin sonnimiestyyppejäkään. He ovat yleensä sellaisia, että heidän käyttäytymisensä saattaa vituttaa 'tosimiehiä', johtuen siitä, että naisten seurassa he osaavat muuttaa sosiaalidynaamisia roolejaan siihen osallistuvien naisten tapaan. Useinkaan kyllä muut miehet eivät huomaa mitään muuta ihmeellistä noiden oikeiden naistenmiehen käyttäytymisessä kuin, että naiset jostain kummansyystä usein lähtevät sellaisen matkaan. Se on monille miehille käsittämätöntä, koska he itse kokevat olevansa vähintäänkin yhtä hyviä miehiä kuin ne, matkaan naiset lähtevät.
Miehet, jotka oikeasti menestyvät naisten kanssa, ovat siis käyttäytymiseltään ja rooleiltaankin joustavia, ja niin ovat yleensä naisetkin, joilla sosiaalidynaamiset roolit vaihtelevat yleensä enemmän kuin miehillä. Suuri osa suomalaisista miehistä edustaa punaniskakulttuuria, joka on puettu sanoiksi aforismissa ”tosi mies ei puhu eikä pussaa, se vain panee”. Tosiasiassa tuollaisella periaatteella ”panemaan” pääseminen on vaikeaa, mahdotonta oikeiden nykynaisten kanssa. Naiset ovat taipuvaisempia flirttailuun kuin miehet. Oikeat miehet ymmärtävät naisen flirttailun oikein ja yhtyvät siihen, ja se voi johtaa pitemmällekin, vaikka sellainen ei olisi kummankaan osapuolen tarkoitus aluksi ollut. ”Tosimies” ymmärtää naisen flirttailun vain yhdellä tavalla, ja kun nainen sen huomaa, harvoin asiassa päästään pitemmälle. Sonnimiehille naiset eivät flirttaile, eivätkä sonnimiehet sellaisesta mitään ymmärtäisikään.
”Tosimies”-roolissaan pysyvillä on varmuus oman itseihanteensa ja sen mukaisen käyttäytymisensä paremmuudesta, eivätkä he yleensä pysty siitä muuksi muuntautumaan, hankkimaan naisten kanssa tarvittavia toisenlaisia sosiaalisen kanssakäymisen taitoja. Naistenmiehet ovat rooleissaan joustavampia; he pystyvät käyttäytymään kulloinkin tilanteen mukaan, omissa miesporukoissaan usein varmaan aivan toisin kuin seurustellessaan naisten kanssa. Mutta aina he käyttäytyvät ”oikein”, sillä heillä on tilannesilmää, heillä on tiedollisia ja muita valmiuksia, joilla herättävät seurueen mielenkiinnon ja he hallitsevat käytöstavat. ”Tosimiehillä” myös on yleensä hyvät valmiudet omassa miesporukassaan menestyäkseen, mutta he eivät pysty muuntautumaan niin, että menestyisivät oikeasti myös muissa porukoissa eikä varsinkaan naisten kanssa.
”Sonnimiehillä” ei ole valmiuksia muuhun kuin leuhkimiseen sellaisella, joka jokaista naista syvästi loukkaa ja jota oikeat miehet ja jopa ”tosimiehet” halveksuvat. Yleensä sellaisen leuhkimisen voi helposti todeta mielikuvituksen tuotteeksi. Tyhmyys on perusedellytys ”sonnimiehille”; jos he eivät tyhmiä olisi, eivät sellaisia leuhkisi, heistäkin tyhmimmät jopa nimimerkillään julkisilla keskustelupalstoilla.
Vai oletteko koskaan tunteneet todelliseksi naistenmieheksi tai edes ”tosimieheksi” tiedettyä, joka olisi yhtenään leuhkinut saavutuksillaan? Ette varmaan. Sen sijaan varmaan olette tunteneet ehkä moniakin naisten kanssa harvinaisen huonosti menestyneitä, jotka niin tekevät. Varmasti olette itseksenne ja muiden asian tuntevien kesken naureskelleet heille, mutta varmaan olette säälineet tuota ”naistenmiestä” niin, ettette ole kehdanneet hänelle itselleen totuutta sanoa. Minusta tämän palstan nimimerkki sonnimies on jo kauan esiintynyt niin, että hänelle on aika sanoa totuus sääliä tuntematta.
En jatka keskustelua, mutta muiden toivoisin niin tekevän, sillä asia on paitsi aktuelli – niin eräiden poliitikkojen kuten erään palstalaisenkin johdosta – myös periaatteellisesti tärkeä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti